Pimeä metsä

Pelkäätkö sinä pimeää metsää? Jos vastaat kyllä, et ole yksin pelkosi kanssa. Moni meistä pelkää tai on pelännyt niinä kertoina, kun pimeässä metsässä on jostain syystä ollut pakko kulkea tai olla ihan yksin. Kenties olet käynyt metsässä pimeällä, mutta ollut siellä aina ystävän seurassa, koiran kanssa tai vähintään paikoissa, joissa katulamppujen tai talojen valot eivät ole niin kaukana.

Mutta säkkipimeä metsä, jossa on ihan yksin? Se voi olla ja on meistä monille pelottava kokemus. Omalla matkallani henkisyydessä olen pelännyt pimeää ihan ylipäänsä ja pimeässä metsässä oloa ihan erityisesti.

Pimeässä mielikuvitus ottaa helposti ihmisestä otteen. Puut, suuret kivet ja metsän äänet tuntuvat vierailta. Ne ottavat herkästi hirviön hahmon. Kenties pimeässä tuntuu myös siltä, että pelottavat, suorastaan pahantahtoiset olennot hiipivät aivan lähellä? Jokaisen puun takana tuntuu olevan joku, joka katselee.

Äänet muuttuvat herkästi mielikuvituksen myötä sellaisiksi, että luulee jonkun seuraavan itseään. Oksien katkeamisen ääni, tuulen humina puissa, risahdukset ja narahdukset, joihin ei päivällä edes kiinnitä huomiota, muuttuvat pimeässä yhtäkkiä ääniksi, joiden uskoo kertovan siitä, että joku seuraa sinun kulkuasi varjoissa. Seuraa sinua ja kenties tahtoo sinulle jotain pahaa tai pelottavaa.

Mitä pimeän pelko oikeastaan on? Yksi vastaus siihen on se, että se on oman alitajuntansa, oman varjonsa, omien käsittelemättömien asioidensa pelkäämistä. Meistä jokaisella on varjo, psyyken sellainen osa, johon työnnämme kaiken sen mitä emme tahdo itsessämme nähdä ja asiat, joiden kohtaaminen tuntuu liian pelottavalta, synkältä ja kauhealta omassa tietoisuudessa.

Pimeydessä ei kuitenkaan lopulta ole mitään pelättävää. Pimeys on kohtu. Se on pata, jossa keitetään elämän alkulientä, jossa loputtomat mahdollisuudet ovat vielä muovaamattoman ja käsittelemättömän, raa'an energian muodossa. 

Minä olen sen omalla polullani  myös  oikeaksi todennut, että siellä missä on pelkoa, on myös paljon voimaa kätkettynä. Jos ihminen uskaltaa mennä suoraan kohti sitä mitä hän pelkää, uskaltaa kohdata asioita, jotka täyttävät mielen pelolla tai suoranaisella kauhun tunteella, löytää aina jotain sellaista, jota ei ikinä löydä silloin kun pysyy omalla mukavuusalueella, päivänvalossa, omien turvallisten elämänalueiden tai uskomusten piirissä. Olen itse kulkenut monen vuoden matkan kohti pimeää, kohti omien pelkojeni ja oman varjoni työstämistä. Muutos on ollut hidas, mutta päättäväisellä työllä ja sitkeydellä asiat ovat muuttuneet. Pimeydestä on tullut minulle ystävä ja liittolainen.

Ei ole mitään pahaa siinä, että tahtoo pysyä turvassa. Eikä siinä, että kokee pelon tunnetta.  Pimeä metsä tahtoo nyt kuitenkin lähestyä sinua ja kertoa sinulle, että pimeydessä ei ole mitään muuta pelättävää, kuin sinä itse ja kaikki se, mitä sinä tuot itsessäsi, omissa uskomuksissasi ja alitajunnassasi sinne mukanasi.

Öisessä metsässä on voimaa ja viisautta, jota sieltä ei koskaan tavoita, jos siellä kulkee pelkästään päivänvalossa. Pimeydessä voi oppia monia salaisuuksia ja taitoja, joista ei saa milloinkaan tietoa tai mitään otetta kirkkaassa päivänvalossa.

Pimeydessä voi oppia olemaan hiljaa, havainnoimaan asioita muilla aisteilla, kuin näköaistin varassa. Kenties se onkin yksi syy siihen miksi niin moni meistä pelkää pimeää. Näköaisti hallitsee meitä ja jos emme yhtäkkiä näe, muut aistit ja myös intuitio ja kaikki muu silmistä riippumaton ympäristön havainnoiminen ottavat meistä vallan. Mutta jos uskallamme olla pimeässä ihan yksin, ilman koiran, ystävän tai edes taskulampun seuraa, saamme kohdata itsessämme monia asioita. Pimeyden lahja meille on viedä meidät eräänlaiseen kohtutilaan, tai uimaan kaikkien vielä muotoa ottamattomien mahdollisuuksien ja energioiden kentässä.

Nyt pimeä metsä  pyytääkin sinua tekemään jotain rohkeaa. Lähde kävelylle metsään ja tee se pimeässä. Tai mene metsään taskulampun valossa, mutta sammuta se siellä jossain, kenties jonkin aukean reunalla tai polkujen risteyksessä ja ole siellä jonkin aikaa ihan yksin.

Jos sinua pelottaa seisoa pimeässä ihan yksin, voit hakeutua jonkin suuren puun lähelle. Kokeile pimeässä, miltä tuntuu seistä selkä jonkin suuren puun runkoa vasten ja vain hengittää ja olla ihan hiljaa. Sinun ei tarvitse yrittää mitään eikä saavuttaa mitään. Pimeys ei ole sitä varten.

Sen lahja meille on hiljaisuus, oleminen unenomaisessa tilassa, monen maailman ja mahdollisuuden rajoilla. Pimeydessä asuvat syvä lepo, unet, monet muuttuneet tajunnantilat ja kyllä, myös kuolema. Niistä yhdessäkään ei ole lopulta mitään pelättävää. Se, joka uskaltaa seistä tai istua pimeässä metsässä ja katsoa näitäkin asioita silmiin, palaa näiltä retkiltään aina pienen hitusen viisaampana. Pimeyden syvin olemus on lepo, syvä irti päästäminen ja rauha kaikelta päiväsaikaan tapahtuvalta suorittamiselta, toimimiselta ja tekemiseltä.

Pimeyden kohtaamisen harjoitus:

Lähde pimeällä: joko iltamyöhään tai aamulla anivarhain ulos. On hyvä mennä paikkaan, jonka tunnet päivänvalolla hyvin ja joka ei ole liian kaukana sinun kodistasi. Ota mukaan taskulamppu tai otsalamppu, tai käytä kännykän taskulampputoimintoa. Voit metsään mennessäsi kertoa ajatuksissasi tai hiljaa ääneen jutellen metsälle, että olet nyt tulossa sinne, jotta tutustuisit pimeyteen ja oman itsesi sellaisiin puoliin, joita et näe tai kohtaa päivänvalolla. 

Kulje taskulamppusi valossa siihen paikkaan metsässä, jonne olet suunnitellut meneväsi. Kun olet perillä, istu jonkin kaatuneen puun rungolle tai nojaa selkäsi vasten suuren puun runkoa ja sammuta valo.

Sen jälkeen ole metsässä ihan hiljaa. Anna muiden aistien kuin näön ottaa valtaa. Hengitä hetki syvään ja kuuntele. Mitä ääniä kuulet? Millaisia tuntemuksia ne sinussa herättävät? Haistatko jotain? Miltä tuuli tuntuu iholla? Entäpä puu, jolla istut tai johon nojaat? Jos sinua alkaa pelottaa, älä yritä taistella pelkoa vastaan, mutta älä myöskään luovuta ihan heti. Ole vain, hengitä tasaisesti ja syvään sisään ja ulos. Anna pelon, öisen metsän äänien ja omien ajatustesi vain ajelehtia ja yritä olla tarttumatta erityisesti niistä mihinkään.

Hengitä taas hitaasti ja rauhassa sisään ja nyt voit ajatella, että hengität metsän pimeyttä. Vedä jokaisella sisäänhengityksellä itseesi pimeyden tuomaa hiljaisuutta, unien lepoa, metsän rauhaa. Päästä jokaisella uloshengityksellä metsään asioita, joista tahdot laskea irti ja päästä ne lepäämään pimeyteen, metsän kohtuun, unien syliin. Anna niiden mennä.

Kun olet ollut sopivalta tuntuneen ajan metsässä, sytytä valo ja lähde kotiin. 

Muista, että et vaadi itseltäsi liikaa:

 Mene pimeässä alueilla, jotka tunnet hyvin. 

Älä lähde kiipeilemään tai mene vaikeakulkuiseen maastoon. 

Älä mene paikkoihin, joista tiedät, että siellä on aidosti jotain vaarallista, oli se sitten isoja villieläimiä tai mahdollisesti jokin levoton ja turvaton alue, jossa saattaa liikkua esimerkiksi aggressiivisia ihmisiä.

Ei ole mitään aikarajaa, joka sinun tulee metsässä olla pimeässä. Viisi minuuttia on yhtä hyvä kuin kolme tuntia. Älä mene liikaa omalta mukavuusalueelta ulos, vaan vain sopivassa määrin. Sen verran, että oleminen tuntuu pieneltä haasteelta ja pelon kohtaamisen harjoitukselta, mutta ei kuitenkaan täytä sinua sietämättömällä kauhulla tai peloilla, jotka seuraavat sinua kotiin saakka.